Ihminen ja markkinatalous.
Nykyaika toimii oudoilla yhtälöillä.
Tai oikeammin, aika toimii niin kuin se on aina toiminut mutta sen
keksijä, ihminen, tai ainakin osa heistä, toimii oudoilla
yhtälöillä. Abstrakti käsiteolio nimeltään markkinatalous on
ottamassa valtaa omiin käsiinsä, niin että kohta ihminen on vain
matkustaja.
Kun luokkajako loppui ja
sääty-yhteiskunta mureni, oli ihminen vapaa. Hän ei enää
syntynyt tiettyyn muottiin suutariksi, muurariksi, et cetera, vaan
hän oli vapaa tekemään mitä halusi ja mihin pystyi. Hänestä
tuli yksilö erotettuna massa-yksilösta. Siihen väliin tajusi
institutionaalinen kirkko ja sikiövaiheessa oleva kapitalismi lyödä
kuokkansa, ja kaikista absurdeinta on se, että vapaa ihminen siihen
suostui. Tottakai kirkon valta oli mahtava ollut aina ja se toimi
suoranaisesti kapitalismin kätyrinä tässä tilanteessa, ja
kapitalismi oli tietenkin hieno kusetus jonka harson läpi oli vaikea
nähdä. Kun taustalla vielä määräsivät uskonpuhdistuksien
ajatukset jotka määräsivät että ainoa auktoriteetti on jumala
jonka rinnalla ihminen on voimaton ja pieni, ja että ainoa
mahdollisuus predestionalisessa elämässä on raskaan työn teko
otsa hiessä ja alistuminen kirkolle, joka oli jumalasta seuraava
paaveineen maanpäällä, ja valtiovallalle. Voisin tosin veikata
että ylhäisöllä ei tälläisiä sääntöjä ollut. Näin saatiin
tuo uusi vapaa yksilö murrettua ja asetettua haluttuun ruotuun.
Nyt noista ajoista on tultu jokunen
kuolema ja syntymä eteenpäin, mutta silti ihmisrakenteessa
vaikuttaa edelleen tuo kauaskantoinen alistaminen. Tai siltä ainakin
näyttää. Entinen kirkon valta on siirtynyt täysin kapitalistien
käsiin ja jumala on korvattu rahalla. Kapitalismi-oliota ja sen
myriadeja aspekteja pelätään. Luullaan että kapitalistit
määräävät meitä ja pystyvät sormien napsautuksella kääntämään
elämämme haluamaansa suuntaan ellemme nöyrry tuon lohikäärmeen
edessä. Vaikka loppupeleissä me olemme kapitalismin voimavara, me
olemme se biomassa jota se nauttii toimiakseen. Me olemme
kapitalismi. Tuskin minään muuna aikana on ihminen tehnyt enemmän
töitä muiden pussiin kuin nyt ja saanut silti vähiten. Eli vuonna
x rakennetut hypoteettiset ajatusmaailmat tekevät meistä paradigman
orjia 2010-luvulla. Tällä hetkellä jokainen kapitalismiolion
ruumiinosa on korvattavissa, "alimmista" työntekijöistä
korkeimpiin "johtajiin", olio elää itselleen, itsekseen,
siinä ei ole enää yhtäkään integraalia osaa. Paitsi ahneus.
Markkinatalouden ja sen myötä
kapitalismin muodostama jatkuvan kilpailun aspekti on käsittämätön.
Se on raaka ja epäinhimillinen keksintö joka armotta pudottaa
"heikot" kelkasta. Mielestäni en itse ole syntynyt
mihinkään kilpailuun vaan maailmaan, paratiisiin jossa itsensä
kehittäminen ei-muiden kustannuksella ja henkisen tason kehitys on
Alpha ja Omega. Sinne minä olen syntynyt, mutta globaali kapitalismi
voi aivan kuin jostain absoluutin asemasta määrätä paikkani
pelissä. Nykyään pääoma menee ihmisen oikeuksien ja vapauksien
yli. Maailmaa ei rakenneta täydelliseksi ihmisille vaan yrityksille.
Ihmisarvo on unohdettu ja vain "vahvat" ja "rikkaat"
pärjäävät.
Valtiot koitetaan tuhota, tai unohtaa,
muuttaa yleisen kielen mukana instituutioiksi, ja, mikä pahinta,
firmoiksi. Sanotaan että talous tuottaa parempia indikaattoreita
hyvinvoinnin ilmaisemiseksi kuin erilaiset valtiolliset barometrit.
Kulutusta, ja mitä kulutetaan, mittaamalla voidaan kuulemma paremmin
ohjata ihmisille juuri heidän tarvitsemiaan tuotteita ja mitä he
oikeasti tarvitsevat, lähtien terveyspalveluista ja koulutuksesta.
Joten meidän halutaan uskovan että valtiolla ei juurikaan ole enää
mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa, vaan kaiken hoitaisivat
paremmin firmat ja vapaa markkinatalous. Kun on kyse demokraattisesta
valtiosta, on jokaisella päätöksenteossa käytettävänään yksi
ääni. Jos valtio muutettaisiin firmaksi jonka hyvinvointia
mitattaisiin kulutuksella, olisi silloin yksi raha yksi ääni, ja se
taas tarkoittaisi sitä, että mitä enemmän rahaa, sitä enemmän
äänivaltaa. Kapitalistisen yhtiön tarkoitus ei ole luoda
hyvinvointia kaikille riippumatta sosiaalisesta statuksesta, vaan
voittoa omistajilleen, välittämättä juurikaan ekologisista tai
yleisen hyvän aspekteista. Ja koska absurdi ajatus jatkuvasta
talouskasvusta riivaa kapitalisteja, vetelee energiatalous
viimeisiään ja öljyn määrää ei voi lisätä. Piikki öljyn
kulutuksessa saavutettiin 2006 ja sen jälkeen kulutus on ollut
tasaista. Joten rahat kasvuun on saatava jostain muualta, joten
sitten aletaan ottamaan niiltä joilla on jo valmiiksi vähän.
Julkiset kulut valtioilla on saatava alas, joten tervemenoa ilmainen
terveydenhuolto, kirjastot, koulutus ja muutkin
hyvinvointiyhteiskunnan hienoudet jotka on kovalla työllä
saavutettu. Kaikesta on tehtävä maksullista jotta kulutus
lisääntyisi, ja rahat saataisiin ohjattua tiettyihin käsiin. Ja
kun päälle vielä kaikki kotimaiset isot yritykset on myyty
ulkomaille, varmistutaan siitä että rahaa ei edes jää kotimaahan,
vaan ylikansallisesti toimiville kapitalisteille.
Alkuperäinen suunnitelma, eli maailma
ilman valtioita, etenee koko ajan. Idea yhtiöiden ja
markkinatalouden muodostamasta metafyysisestä entiteetistä
pyörittämästä koko maailmaa lähenee päämääräänsä.
Yhtiöiden muuttaminen kansallisista yli-kansallisiksi on
havaittavissa jokapäiväisissä uutisissa. Ennen valtio vastasi
kaikkien hyvinvoinnista, koulutuksella, sairaanhoidolla ja muilla
hyvinvointivaltion eduilla, mutta maailmassa jota ohjaavat yritykset,
ei tälläinen onnistu, sillä yrityksen tehtävä on tuottaa
voittoa, ei ilmaisia palveluita. Ilman rajoja toimivat yhtiöt myös
muuttavat toimipaikkaansa ja tehtaidensa sijaintia halvan työvoiman
ja raaka-aine kustannusten perässä, jättäen jälkeensä tuhot.
Markkinatalouden entiteettiä ei kiinnosta luonnon tila tai miten käy
ihmisille irtisanomisien jälkeen, sillä ei ole omaatuntoa. Se
siirtyy paikasta toiseen täysin suvereenisti ja ainoastaan omien
intressiensä ohjaamana. Ja tietenkin tämän hetken johtavien
poliitikkojen on pakko puolustaa kapitalismia ja markkinataloutta
nykyisessä muodossaan, sillä jos pankeilla menee huonosti nousevat
korot pilviin ja vaikka esim. Jyrki-boy-poliitikko jolla on lainaa
noin 500 000 euroa, ei välttämättä halua korkojen nousevan
pilviin. Se on sellaista kun on oma lehmä ojassa. Ei lainaa, ei
huolta.
Yhteiskuntaa pitäisi kehittää koko
ajan. Näin väitetään. Nopeampaa ja parempaa, kovemmin ja
korkeammalle. Kehitys valitettavasti nykyään tapahtuu hyvinvoinnin
nimissä aidon hyvinvoinnin kustannuksella. Antroposentrisempi ja
biosentrisempi kehitys-suunta olisi tarvittua. Mutta kun tarjotaan
esimerkiksi tuulivoimaa tai mahdollisimman pitkälle vietyä ihmisen
henkisten puolten kehittämistä, on vastaanotto aina negatiivinen.
Sillä kvartaaliajattelun penetroimassa kapitalismissa, pidemmän
aikavälin tuotto-ajattelulle ei ole sijaa. Kaikki pitää saada
heti, ja valitettavasti tuulivoima kärsii muutenkin negatiivisesta
merkitysvarauksesta tietyissä piireissä, sillä se mielletään
samantien liityvän paukutteleviin hippeihin ja viherpiipertäjiin.
Se ei siis ole tarpeeksi konservatiivista toimintaa. Näin
kreationäärit toimivat, ja jälleen olemme paradigman orjia.
Miksi muutos on niin vaikeaa? Ehkä
siksi että kaavoihin kangistunut päättäjä, joka jo 25-vuotis
syntymäpäivillään oli vanha mies, pelkää sitä mitä ei tunne.
Tuulivoimakysymyksessäkin vahva aspekti puoltamaan negatiivista
vastaaottoa on se, että öljyteollisuuteen on sijoitettu noin 20
biljoonaa dollaria rahaa, mukaan lukien eläkerahastot,
sijoitusrahastot, ja säästötilien likviditeetit. Tälläistä
systeemiä kun ei hevin lähdetä purkamaan. Yleinen hyvinvointi
perustuu henkisen ja materiaalisen eksistoinnin status quoon, ei
ainoastaan toisen aspektin dominaatioon.
Ratkaisu tähän kaikkeen olisi pöydän
tyhjennys. Aloittaa alusta. Sillä jos jotain uutta haluaa rakentaa,
on ensiksi purettava vanha. Toinen vaihtoehto olisi perustaa
(vallata) alueita, joista voisi sitten viritellä autonomisia
vapauden saarekkeita, niin kuin Christiania. Lisäksi on vaihtoehto,
jossa maasta saatavat rikkaudet esim. Öljy, mineraalit, ruoka
jne....käytettäisiin ensisijaisesti maan omien asukkaiden elämän
ylläpitoon ja loput myytäisiin, tai vaihdettaisiin. Tätä
kutsutaan globaaliksi resurssiosingoksi. Myynnistä saatavat tulot
käytettäisiin kansan yleisen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Näin
kaikilla olisi jotain, eikä yhdellä kaikkea. Hetkinen...sehän on
valtion alkuperäinen toimintaperiaate.
-O
hmmmm, in english??
ReplyDeleteWhen are you visiting Belgium again?