Wednesday, June 5, 2013

Et ma liberte?

Vapaus

Mitä on vapaus? Onko vapautemme lisääntynyt vai kaventunut ihmiskunnan historian edetessä? Onko se subjektiivista vai objektiivista, vai ainoastaan käsite jota voidaan käyttää tilanteen ja intressin mukaan?

I

Mitä on vapautemme nykyään? Onko se vapautta valita iPad ykkösen ja kakkosen välillä, vapautta valita Aku Ankka tai Niin & Näin? Vapautta on tuokin, mutta vapautta on myös olla valitsematta. Demokratia luo vapautta antaa oma mielipiteensä siitä kenen pitäisi maata johtaa, esim. Presidentinvaalien yhteydessä, mutta samalla on vapaus jättää äänestämättä. Äänestämättä jättämistä moititaan sillä verukkeella että jätät vapautesi käyttämättä, mutta äänestämättä jättäminen tietoisena valintana on myös osa vapausolion eksistenssiä. On olemassa positiivista vapautta, eli vapautta johonkin, mutta on olemassa myös negatiivista vapautta, eli vapautta jostakin, ja tämän positiivisen vapauden aallolla ratsastaen äänestämättä jättäminen on täysin oikeutettu ratkaisu, ja jos jätän äänestämättä, voinko kuuluttaa itseni autonomiseksi metavyöhykkeeksi ja ilmoittaa hoitavani itse omat koukeroni?

Mutta vaikka meillä maailmaan syntyneillä ihmisillä on periaatteessa vapaus itseisarvona, voimmeko esimerkiksi valita vapaasti työmme? Periaatteessa voimme. Voimme minä tahansa kalenterin päivänä valita mitä haluaisimme alkaa tehdä. Mutta kaikki eivät voi olla rumpaleita vaikka haluaisivatkin, sillä kaikilla ei ole rytmitajua, eli periaatteessa vapaus käsitteenä koskee kaikkia, mutta fyysishenkiset rajoitukset rajoittavat tätä vapauden ilmentymistä. Oman määrittelyni mukaan vapaus on vapautta tehdä mitä ikinä pystyy ja haluaa kunhan se ei kavenna muiden vapauksia.

II

Onko meillä vapautta kaikesta? Niin sanottu anarkistinen vapaus on haastava asia pyöritellä, varsinkin ei anarkistiselle henkilölle. Vapaus kaikesta on periaatteessa olemassa, sillä on mahdotonta että joku tekee päätöksiä sinun puolestasi. Mutta ennen kuin olet edes syntynyt on puolestasi säädetty miljoonia lakeja ja rajoituksia. Enkö siis ole itse valmis hallitsemaan itseäni? Bob Dylan sanoo että jos haluaa elää lain yläpuolella on pakko olla rehellinen. Periaatteessa me kaikki olemme anarkistejä omalla tavallamme, jopa Björn Wahlroos on anarkisti. Hänhän tekee mitä haluaa. Valitettavasti vain hänen vapautensa on usein muiden "sorrolla" hankittua, muttei kukaan ole pakotanut rahojamme hänen jalkoihinsa kantamaan, joten voimme käyttää vapauttamme olla käyttämästä esim. Sampo pankkia. Voimme valita vapauden olla elämättä kapitalistisessa kielipelissä ja alkaa jakamaan asiota ja tarpeita ilmaiseksi toistemme kesken. Coca-Cola ei pidä itseään pystyssä, ne jotka kuluttavat kyseessä olevan firman tuotteita pitävät Coca-Colan pystyssä.

III

Vapaus käsitteenä on mielenkiintoinen. En voi muistaa oliko minulla vapaus valita synnynkö vai en, tai synnynkö poikana vai tyttönä. Yleisesti ajatellaan että tuollaisia valinta optioita ei ole, mutta kun en voi muistaa, niin en sitä voi lukkoonkaan lyödä. Onko vapaus absoluuttinen oikeus joka myötäsyntyy yhä uudelleen jokaisen yksilön mukana, synnymmekö vapauteen? Onko minulla vapaus vain olla? Vapaus olla liittymättä mihinkään valitsevaan kielipeliin. On absurdia ajatella että ihmisarvo pitäisi jotenkin ansaita, että ihmisen pitäisi oikeuttaa olonsa täällä. Ihminen on tuo oikeus ja elämä päämäärä itsessään. Kuten ylempänä käsiteltiin, on sinulle luotu lakien ja säännöstöjen viidakko jo ennen kuin olet syntynyt. Ensimmäinen kysymys pitäisikin olla että hyväksytkö nämä säännökset?

Vapaus käsite on syntynyt silloin kun joku on keksinyt tuon käsitteen, se on siis täysin keksitty, niin kuin kaikki muutkin sanat. Ennen käsitteitä, kun elimme enemmän ja vähemmän mielikuvien ja muistikuvien tunnistamisen perusteella, mitä luultavammin entiteetillä oli mielikuva siitä että hän on vapaa, vapaa menemään tuonne tai tänne, kääntymään oikealle tai vasemmalle. Mutta kommunikoinnin puute, tai jonkin sortin pelko, muiden uhkana näkeminen, rajoitti tätä vapautta. Sillä marjapensaan löytänyt sai olla varuillaan ettei kukaan muu nähnyt häntä apajilla sillä silloin olisi alkanut tappelu, sama tappelu joka rivaa meitä edelleen vaikka "sivistystasomme" on noussut rytisten, tappelu luonnonrikkauksista. Jokainen entiteetti tiesi vapaudestaan, mutta silti oli yksilöitä jotka rajoittivat muiden vapauksia omilla tempauksillaan. Kun kehityimme ajatukseltamme olisi meillä ollut ovet auki maailman ääriin ja tajunnan rajoille, mutta sen sijaan joku keksi alkaa valtaamaan itselleen alaa. Minua ei sinänsä kiinnosta kuka oli tuo ensimmäinen joka ilmoitti, että tämä metsä on minun, vaan se, joka myöntyi tähän absurdiin ajatukseen.


IV

Meillä siis on periaatteessa myötäyntyinen vapaus, mutta on olemassa yksilöitä jotka rajoittavat muiden vapauksia omilla haluillaan. Tästä päästäänkin sopivasti subjektiivisen ja objektiivisen vapauskäsitteen porteille. Onko vapaus objektiivista vai subjekstiivista? Jos heimo X:n jäsen jossain Afrikan perukoilla tappaa toisen heimon jäsenen, ja ilmoittaa kauhistuneelle sivustaseuraajalle, toisen kulttuuripelin edustajalla, kun hän niin kovasti kauhistuu tätä absurdia ja vulgaaria toimenpidettä, että heillä on oikeus, tai vapaus, tappaa toinen jos hän loukkaa pata-pata jumalaa johon tämä hypoteettinen kansa uskoo, niin, voiko silloin tämä toisen kulttuuripelin edustaja huokaista helpotuksesta että mitään pahaa ei periaatteessa olekaan tapahtunut, vai, rikotaanko tässä sitä jonkilaista absoluuttista objektiivista sääntöä että toista ei saa satuttaa? Onko toisen vapaus elämään näin viety? Nämä kulttuuripelilliset vapauskäsite erot ovat yleisiä. Jos vaikka vertaamme Itämaita ja Länsimaita, ovat esimerkiksi naisten oikeudet hieman erilaiset. Mutta nämäkin oikeudet perustuvat pitkälti uskonnollisiin käsitteisiin, ja jos verrataan uskonnottoman käsitystä naisten oikeudesta, vaikkapa lestadiolaisen käsitykseen naisten oikeuksista, on ero jo nähtävissä. Toki poikkeuksia löytyy kummaltakin puolelta. Jos kaikki uskonnolliset kirjat sanoisivatkin että kaikkien pitää vain juoda jaffaa ja antaa jokaisen kukan kukkia, olisi tilanne tietysti erilainen. Tässä(kin) tapauksessa erot siis perustuvat jonkun keksintöön, omaan näkökantaan joka vain jostain syystä on saanut suurta kannatusta, eli kielipelien variaatioon.

V

Ihmisten vapauskäsitteet varioivat myriadein tasoin. Toiselle on vapautta lentää lentokoneella koska haluaa minne haluaa, ja toiselle tuo on taas idioottista elitismiä. Toinen tulee kateelliseksi kun toinen voi valita minkä tahansa auton. Mutta ovatko nuo asiat aitoa vapautta? Ovat. Mutta tässä tilanteessa lentelevä ja (öky)osteleva yksilö periaatteessa vanhingoittaa muiden oloa esimerkiksi ympäristön saastumisena. Lentelevä ja ökyautoileva yksilö tarvitsee myös jonkin vaihdannaisen jolla lentonsa ja autonsa lunastaa, ja meidän talouspelissämme se on abstrakti raha, jonka myötä lentelevä yksilö on vaihtanut vapautensa velkaan. Rahaa vastaan hän liittyy toiseen vapaudentason kielipeliin nimeltään kapitalismi, joka antaa erilaisia vapauksia viemällä muita vapauksia. Hän siis panttaa alkuperäisen vapautensa velasta. Velaton ja niin sanotusti toisella tavalla vapaa, voi siis milloin tahtoo heittäytyä selälleen nurmikolle, sillä mitä vähemmän omistaa sitä vähemmän sinua omistetaan, näin toteaa Nietzschekin. On myös outoa että toisen alan ihmisen (esim. poliitikko) mielikuva täydellisestä vapaudesta on täysin erilainen kuin toisen (esim. anarkisti), vaikka kumpikin haluaa vain vapautta.

Liian monen ihmisen liittyminen kapitalistiseen kielipeliin tosin on vaarallista kaikille muillekin, sillä kapitalistinen käsiteolio alkaa vetämään sisuksiinsa kaikki ja kaikkien muidenkin mahdollisuudet elää. Halusivat muut sitä tai ei. Koska kaikki on sidottu markkinatalouteen, on siihen haluamattomienkin pakko pelata mukana. Näin ollen synnynnäinen vapaus valita vähenee radikaalilla tavalla, ja näin nekin jotka eivät ikinä tätä olisi edes halunneet, huomaavat yht äkkiä että vouti hakkaa ovea ja köysi kädessä etsitään sopivaa oksaa, sillä kauniilla sanoilla ihminen kahlitaan rahan ja velan väkivaltaiseen maailmaan, vain, koska uskomme että näin on oltava. Mediaporno tykittää meille ideoita onnellisuuden barometreistä isoina TV:nä ja nopeina autoina, ja mikä tärkeintä, se toitottaa sinun vapauttasi valita nyt yhä isompi televisio.

VI

Vapaudesta on aina tapeltu vaikka kaikilla se on. Sillä ihmisen muut ns. Myötäjäiset vievät sijaa vapaudelta (esim. Ahneus, itsekkyys, et cetera.). Ajatus sodasta jotta saataisiin vapautta, on outo, mutta yleinen. Toisilla on etuoikeuksia, tosin usein muiden kustannuksella, puolustettavaan ja toisia sorretaan. Joten sorretut nousevat "etuoikeutettuja" vastaan jotta tasot saataisiin tasoihin. Miten jostain toisesta tulee etuoikeutettu toiseen nähden? Kyse on jälleen tapauksesta jossa ensimmäinen ilmoittaa että tämä on minun ja ensimmäisestä joka ilmoittaa hyväksyvänsä tämän. On outoa että ihmiset itse nostavat tai antavat itsensä yli nousta erilaisia auktoriteetteja, ja vielä absurdimpaa on nimittää auktoriteettaja jonka toimia ei voi itse valvoa. Auktoriteetin nimittäjän pitäisi aina olla auktoriteetin yläpuolella. Poliitikot äänestetään pitämään huolta minun ja muun kansan, meidän, asioista, ei omistaan. Ja jos tämä Kafkamaisia piirteitä omaava idea ei toimi, en valtuuta ketään yläpuolelleni vaan pidän huolen itse itsestäni. Mistä tämä oman vapauden rajoittaminen kumpuaa? Onko se ovelasti suunniteltua psykologista peliä jossa ihminen saadaan uskomaan että hänen vapautensa itse asiassa lisääntyy jos hän lähtee kyseisen auktoriteetin mukaan? Miksei ihminen luota omiin auktoriteetteihinsa, esim. Järki, sielu tai omatunto? Vai onko Hobbesin kaikkien sota kaikkia vastaan totta? Kapitalistisen pelin ansiosta ei ainostaan mene rahat vaan myös vapaus. Käydä tänään töissä jotta saa rahaa käydä töissä huomenna, sekö on vapautta? Vapautta on valita raha tai vapaus.


VII

Onko vapaus siis vain käsite, jonka perustana ei ole mitään konkreettista. Onko se meille käsitteellisesti annettu jonkin korkeamman elimen toimesta, ja se siis voidaan pyyhkiä pois koska halutaan? Ja kuka tai mikä on tämä elin joka ottaa absoluutin vallan ilmoittaa kulloisestakin vapaustasosta? Se voi olla vaikka Stalin tai Mao, Niinistö tai Katainen. Mutta heillä ei ole absoluuttista valtaa tähän, se on joko manipuloinnilla, riistämällä ja kansanoikeuttamana saatu, ja jos siis en ole äänestänyt, koskeeko heidän mandaattinsa minun eksistenssiä? Jos olen valinnut että en satuta tai määrää muita ja toivon kaikkien näin toimivan, en siis tarvitse johtajaa, sillä hyveellisyys ei tarvitse auktoriteetteja.

VIII

Onko ihmiseen sisään rakennettu jonkinlainen alistumisenhalu, vai millä on selitettävissä esim. Hitler. Perustuuko valta siis psykologiaan, ja siihen että esimerkiksi Aatun psykologiset motivaatiot vastasivat ainakin osittain suuren osan kansan psykologisia motivaatioita, ja näin Hitler sai valjastettua massat sairaiden kärryjensä eteen. Tietysti on helpompi agitoida kun kansa on jo valmiiksi kyllästynyt ja väsynyt, siihenhän Perus Timppa Soinikin toimintansa perustaa. Vastapooli alistumisen halulle on tietenkin vallanhalu. Mistä se kumpuaa, mikä saa ihmisen haluamaan valtaa ylitse muiden, ja on valmis vaikka aloittamaan maailmansodan sen takia? Se on luultavasti jonkin sortin psykologinen bugi, narsistinen epäkohta, samoin kuin alistumisen halukin. Outoa on että nämä vastapoolit esiintyvät vain osalla yksilöistä, ei kaikilla. Toisen vapauden kaventamisen halu on absurdi toiminto, sillä jos, ja kun, kaikki ovat vapaita ja kaikilla on kaikkea, pitäisi kaikilla olla asiat hyvin. Status quo on siis optimi.

IX

Minkä takia autoritaristisilla ja sortavilla ideologioilla on taipumus vedota massoihin? Niissä käytettään vahvana aseena vapautta ja ihmisen luomaa rajaan perustuvaa kansallistuntoa. Luodaan kuva uhkasta joka uhkaa vapautta, ja näin mobilisoidaan massat silmittömään väkivaltaan. Moni sotilas tuskin edes tietää käymänsä sodan lopullisia syitä. Moni sotilas luulee että hänen luodeissaan vinkuu vapaus, hänen maansa vapaus, vaikka sotiikin hyökkäävällä puolella. Miksei esimerkiksi pasifismi vetoa suuriin massoihin? Ikuinen rauha koko ajan kaikkialla ei pitäisi kuulostaa pahalta. Tai sitten se vetoaa, mutta laaja suunniteltu organisointi puuttuu. Kapitalismi johtaa moneen sotaan, sillä mälläys ei voi loppua. Monessa sodassa ei ole kyse ihmisen vapauden uhasta, vaan luonnovaroista joilla mälläys jatkuu. Jos koko maailma eläisi sosialismissa tai altruismissa, olisko sotia? Kapitalismikielipeli luo illuusion, tai ei edes illuusiota, vaan integraalin peliaspektin maineentavoittelun essentiaalisuudesta ja rikkauksista yhtenä vapauden haarana jota kohti on pyrittävä ja tarpeen tullen jopa sodittava. Kun taas pasifistinen kielipeli luo aikaan kuvan rauhasta tavoiteltavana vapauden haarana. Vapauskäsiteet riippuvat siis pitkälti zeitgeististä ja kunkin hallinnon taloudellisesta suuntaumuksesta ja tilasta. Mutta absoluuttiseen vapauteen ne eivät edelleenkään litty sillä ne ovat aina jossain jonkun keksimiä.

X

Nykyajan tietotaidoilla olisi mahdollista luoda täydellinen maailma jossa kukaan ei olisi sairas eikä köyhä. Vapautemme on uhattuna, niin uutisissa sanotaan, ellemme nyt ala säästämään ja leikkaamaan, sillä rahat ovat lopussa. Ovatko rahat siis jotenkin annihiloituneet maailmasta, vai ovatko ne vain kerääntyneet harvempien käsiin? Omat toimeni eivät siis ole saaneet vapauttani uhatuksi vaan käytössä oleva uusi epäjumala raha, ja siitä emanoitunut demiurgi nimeltään kapitalismi. Jos pelaat kielipelissä jossa on kerittävä juoksemaan pesälle ennen palloa, on sinun kerittävä sinne ennen palloa, muuten "palat". Jos tämä taas tuntuu tyhmältä ei kannata pelata pesäpalloa. Joten olisiko aika meidänkin vaihtaa peliä kun se niin uhkaa nykyistä vapauttamme voida hyvin. 70- luvulla sanottiin että kohta on tehtaissa koneet ja ihminen on vapaa. Nyt tehtaissa on koneet ja emansipaatio mahdollinen, mutta jälleen kerran jako meni väärin. Meillä olisi mahdollisuus puolittaa työpäivämme ja alkaa kasvattamaan henkistä pääomaamme mikä omalta osaltaan olisi sangen varmasti yleistä hyvinvointia edennyttävää.

XI

Pää-asiallisestihan vapautemme luulisi kasvaneen keskiajan noitavainoista ja puritaanisesta kirkon vallasta, ja nykyäähän meillä on sananvapauskin. Silti ihminen tuntuu kahlitummalta kuin ikinä. On surullinen empiirinen tosiasia että aina kun jostain vapautta rajoittavasta demonista on päästy, on ihmiseen kuuluvaa rakentaa uusi. Vapaustaisteluilla saavutetaan siis (usein) vain uusia auktoriteetteja. Yleisen mielipiteen autoritaristinen paino on myös vahva tekijä kun vertaillaan vapauden "uhkia". Joillekin esimerkiksi maahanmuutajat ovat suuri uhka, ja tietenkin tällä populalla on oikeus ja vapaus näin uskoa, mutta silti ihmisen oikeutta muuttaa minne haluaa ei saa uhata, ja kyseiset uhat perustuvat teoriaan että ihminen pelkää sitä mitä ei tunne. Kun tämä mielipide saa vankan kannatuksen onkin yhtäkkiä meillä olemassa näennäinen uhka vapaudellemme, ja kun lehdistö lähtee vielä kelkkaan mukaan, on kyseessä jo melkein tosiasia, vaikka todellisuusarvo ei ole absoluuttinen. Ja jos maahanmuuttajaa pitää uhkana omalle hyvinvoinnille tai pelkää että joku vie työsi, on edessäsi vain ja ainoastaan potentiaalisia uhkia, jokainen kanssa-eläjä on uhka sen jälkeen ja ovet nihilismiin ovat auki, ja se jos jokin on syöpä veljien keskuudessa.

Lopuksi

Mihin olemme siis päässeet? Vapaus on subjektiivista, mutta kaikille perimmäisten prinsiippien antamaa, ja toisen vapauden loukkaaminen on väärin. Jos keräisimme kaikki maailman ihmiset yhteen ja kysyisimme että kuinka moni teistä vain haluaisi olla rauhassa, ilman sotaa, nälänhätää, sortoa ja muuta absurdia häslinkiä, niin luulisin että suurin osa haluaisi juuri tätä rauhaa ja vapautta. Mutta ilmeisesti on pieni joukko yksilöitä jotka jostain älyttömästä syystä silti haluaisi sortaa toista. Syy tähän on tuntematon. Valuvika kenties. Paljon jää myös käsittelemättä tässä yhteydessä, esimerkiksi muiden eläinten vapauskäsitykset, kuten onko kissa vapaa kerrostalo-asunnossa, vai miettiikö se konsanaan ulkoilmaa ja sitä että on muita kissoja jotka ovat vapaampia kuin hän? Tai turhan lihansyönnin aspektit eläinoikeuksia koskien, turkistarhatut ketut ja muut ihmisen ahneet ja itsekeskeiset sairaudet jonka takia miljoonia eläimiä kuolee syyttä koko ajan. Ihminen myös unohtaa nopeasti. 60- luvulla vapautta olisi ollut keskiolut kioskeissa, ja sen takia tapeltiin, mutta nyt se on itseisarvo. Saavutetut vapaudet myöskin menettävät uutuudenkiiltonsa nopeasti. Mutta miksi koittaa saavuttaa, mehän olemme jo vapaita.

-O/JJ

No comments:

Post a Comment