Friday, August 16, 2013


Miten maailma seisoo?



Uutisia lukiessa ei voi välttyä huomaamasta yleistä alennustilaa joka nykyaikaa riivaa. Lama esiintyy taloudessa mutta myöskin ihmisen olemuksessa, varsinkin moraalisessa olemuksessa. Onko olemassa moraalia vai voimmeko rällätä miten haluamme?



Moraalista.



Mitä on ylipäätään moraali? Mielestäni moraali on jotain jonka avulla maailmaa ja kanssaeläjiä arvioidaan ja eletään. Jotain jolla luodaan merkityksiä. Moraali on tietoa hyvästä ja pahasta. Mistä moraali on kotoisin? Onko se jumala-käsitteestä peräisin ja sen mukana kumuloituva, vai sisäänrakennettu toimintamalli? Monesti sanotaan että uskonto on moraaliohjeiden selkäranka ja kertoo ihmisille kuinka elää hyvin. Itse uskoisin että moraali on lähtöisin ihmisestä itsestään, ja monesti uskonnolliset käsitteet vain peilaavat ihmisen näkemyksiä täydellisistä moraalinormeista. Ihminen on täydellistänyt jumalissa moraalikäsitteensä, koska ei itse pysty niitä täydellisesti toteuttamaan. On ollut vain muutamia viisaita jotka tähän ovat pystyneet. Joten alkuperäiset uskonnolliset käsitteet on kehitetty niistä muistuttamaan kieroutumisen hetkellä. 



Lapsille suoritettujen psykologisten testien perusteella on ymmärretty, että moraali on sisäänrakennettu ihmislähtöinen arvoasetelmien joukko, joka aikanaan on saanut meidät toimimaan oikein ryhmässä, ja että ilman tietoa jumalista ja uskonnoista ihmisestä löytyy moraalinormit. Psykologisissa kokeissa on käynyt myös ilmi että vääryys on olemuksellinen asia joka kuuluu toiminnan aspekteihin samoin kuin sinisyys tai punaisuus kuuluu esim. kukkaan, eli integraali osa toiminnan olemusta. Moraalisuuden objektiivisuus/subjektiivisuus jaottelua on vaikea analysoida, sillä suurelle osalle lapsista esimerkiksi kynän tai karkin ottaminen ilman lupaa on väärin, ja kun lasta tästä ojennetaan, se saa lapsen tajunnassa aikaan induktiivisen moraalipäätelmän että kaikki ottaminen ilman lupaa on kategorisesti väärin, vaikka toiselle lapselle kynän tai karkin ottaminen ei välttämättä ole väärin. Mutta lapsi joka sen kokee vääräksi, tai jolle se kerrotaan vääräksi, tekee induktiivisen päätelmän. Tunteet ovat myös toimineet moraaliohjaimina, sillä ihminen joka ainakin jollain tasolla pyrkii koko ajan hyvään, saa oikein tekemisestä mielihyvän tunteen, kun taas omatunto soimaa kun jotain on tehty väärin, ja näin ollen tulee huono olo jota on vältettävä.

 

Jos tämä kaikki on siis ihmisen kognitiivisiin rakenteisiin ohjelmoitunutta, miksi moraalinen rappio nostaa päätään koko ajan, niin ihmisyydessä kuin taloudellisessa mielessäkin? Yksi syy on mielestäni se, että entisaikain moraaliset tukijat, kuten yhteisöt, uskonnot ja perinteiset ihmisarvot jotka ovat olleet ihmisiä muistuttamassa oikeasta käytöksestä, ovat kokeneet inflaation. Vaikka moraaliarvot ovatkin ihmislähtöisiä, tarvitsemme silti välillä muistutusta. Tilaisuus tekee varkaan. Moraalisuus olisi jälleen otettava lähtökohdaksi, löydettävä niin sanotusti uudelleen. Kaikkea pitäisi miettiä altruismin linssien läpi. Nykyajan individuaalisuus on saanut aikaan yhteisöllisuuden unohtamisen. Kapitalismi on jakanut meidät ja maailman erillisiin poteroihin, ja jokaisella poterolla on sota kaikkia muita poteroita vastaan. Jos et itse ota irti kaikkea, niin joku muu tekee sen ja sinä jäät ilman. Kapitalismi-olion moraalittomuus on tartutettu meihin. Darwinistis-kapitalistinen individualismi on kaiken yhteisen hyvän kuolema, ja saa aikaan luonnon ja ihmisen armottoman raiskauksen ja pogromoinnin. 

Jotta tälläinen peli on mahdollista, on ihminen kasvatettu pois intuitiiviisistä moraalikoodeistaan, yhteisöllisyydestä individualismiin. Ja puhuessani esimerkiksi uskontojen moraalikasvatuksesta, en tarkoita lapsiin sekaantuvia pappeja tai profaania kirkkoa, absurdia ääliömaista paavin valtaa, vaan esimerkiksi vuorisaarnaa, kymmentä käskyä, Buddhan sanaa ja entisaikain mysteerikoulujen viisauksia. Machiavelli tyyppiset ajatusrakennelmat ruhtinaalta vaaditusta moraalittomuudesta ovat aikojen saatossa saavuttaneet aksioomaattisen eksistoinnin tason paradigmaattisella painoarvolla varustettuna ihmiseläimen kollektiivisessa henkisessä habituksessa. Nuo teoriat ovat absurdeja ja ne olisi pitänyt hylätä heti alussa, ennen kuin ne saavat jalkaa oven väliin. Teoria kun konstruoi sosiaalisen todellisuuden. Tietysti nyt kaikki sanovat että en minä ainakaan, mutta lähinnä tarkoitan yleistä zeitgeistia, ja lähinnä päättäjätason olemuksessa. Ja sitä että jos joku noista mystisistä päättäjätason elimistä tai yksilöistä jää kiinni esimerkiksi valehtelusta tai hyvävelijärjestön hyväksikäytöstä, pysyy hän vallassa jatkossakin. Kansan muisti korreloituu kalan muistin kanssa.



Kun ihmiseltä kysytään, oletko moraalisesti suora, kaikki vastaavat luultavasti kyllä. Miten on siis mahdollista että maailmasta löytää moraalisesti epäilyttävästi toimiva rykelmä ihmisiä, esimerkiksi firma, jos kaikki julistautuvat yksilötasolla moraalisesti suoriksi. Missä kohtaa meno muuttuu epämoraaliseksi? Onko kyse retorisesta pelistä jossa pahasta ja moraalisesti väärästä väännetään hyväksyttävä abstrakteja käsitteitä ja sanoja hyväksikäyttäen? Onko yritys siis juridisena oikeushenkilönä epämoraalinen ja onko yksilön siis uhrattava moraalinsa firman moraalille saadakseen töitä. Nykyään oikeita moraalisia intentioitaan julkilausuvan on vaikea saada työtä esim. taloussektorilla. Omista omantunnon vaatimuksista luopuminen firman moraalin vuoksi on yksilölle sangen demoralisoivaa. Monet firmojen johtajat salaa kertovat inhoavansa firman toimintaa, koska se on moraalisesti vastatuulessa henkilön omiin moraalisiin intentioihin. Mutta niitä ei voi tuoda esille, sillä oven takana on aina uusi ehdokas viemään sinun paikkasi talouspelissä. Jos siis kukaan ei tunnustaudu moraalisesti vinksahtaneeksi, niin miten voi olla maailmassa moraalittomuutta? Kyse on luultavasti moraalin subjektiivis/objektiivis aspektista. Tämän takia tarvittaisiin Rousseaumainen valtiollinen moraalilaki kokoelma tai objektiivinen havainnoitsija jolla on täydellinen moraalikäsitys. Siis jos emme itse siihen kykene.



Tietysti tuohon legendaariseen "ennen vanhaan", meno oli hieman rehdimpää ja maanläheisempää, oli pienet piirit, pienemmät yritykset ja kyläyhteisöt. Esimerkiksi yritysmaailmassa "ison" firman omisti samalla kylällä asuva mies joka oli vastuussa työtekijöistään ja jopa tunsi jokaisen ja hänen perheensä. Silloin erottaminen oli huomattavasti henkilökohtaisempaa. Nykyään kun General Motorsin työntekijä lähtee etsimään johtajaa joka on vastuussa, ei tälläistä löydy. Jopa moraaliset päätökset on jaettu niin pieniin osiin että kukaan ei niistä ole vastuussa. Ovelle vain pamahtaa ukko joka irtisanoo kaikki, ja häntä ei voi syyttää sillä hänkin tekee vain työtään. Vastuun delekointi on helpompaa kuin ikinä, kukaan ei sano "Se olin minä". Kenenkään ei tarvitse. Tietysti talouskin on muuttunut. Se ei enää ole toimeentulon hankkimista, vaan peli jossa hävitään ja voitetaan miljoonia koko ajan, yhdessä yössä jopa. Abstraktien polettien vaihtaminen on tosielämän monopolia jonka moraalittomuus on levinnyt pelilaudan ulkopuolelle ja alkanut saastuttamaan pelaajiaan. 

Lapsityövoima on myös viety kauas pois länsimaalaisen silmän ulottumattomiin ja polkumme on vuorattu valkealla silkillä jotta emme sotkisi hienoja kenkiämme vereen ja hikeen. Myös sota ja tappaminen pelaa nykyään samalla periaatteella, tai siitä on tehty helppoa ja moraalitonta viemällä se pois välittömästä läheisyydestä. Miehittämättömän lennokin ohjaus satojen kilometrien päästä itse kohteesta muistuttaa lähinnä tietokonepeliä jossa moraalitunteita ei tunneta. YK:n Baki Moonkin tuomitsee tappamisen ja sorron ja samalla selkänsä takana antaa hiljaisen siunauksen predatorien kylvämälle helvetintulelle. Tälläinen tuskan piilottaminen toimi Natsionalismin juutalaisten pogromaation aikoihin kun tavallisille kansalaisille rakennettiin idyllejä paratiisinomaisia lähiöitä jotka nimettiin tanssikaduiksi ja muiksi ihaniksi arkadioiksi. Noissa paikoissa ei tappamista tunnettu. Tälläinen toiminta rapauttaa yleistä moraalista ryhtiä ja valtion harjoittaman laskelmallisen terrorin kritikointia. Mutta se juuri onkin valtion tarkoitus kyseisissä tilanteissa.  



Nykyihmisen on vaikea ajatella eettisesti ja miettiä mikä on moraalisesti oikein, sillä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen ei jaksa ajatella että missä tämä paita on tehty. Ihminen on kasvatettu ulos moisesta, väsytetty kaikkeen paskaan ja sortoon. Turha työ puuduttaa. Tietysti kun kaikki tuotannon prosessit jaetaan niin pieniksi paloiksi että lapsi ei näe kalapuikon ja järvessä uiskentelevan kalan yhteyttä, ei ole ihme että kokonaiskuva ei hahmotu. Muutama Intialainen kaveri naureskeli kaupassa kanapaketille, ja kysyi myyjältä onko tämä oikeasti kanaa, sillä heidän näkemillään kanoilla oli siivet ja jalat. Homogeeninen mössö ei saa ihmistä ajattelemaan eettisyyttä lihansyönnissä. Jos käteen lyötäisiin kirves ja pölkylle kana, olisi meno toinen. 

Markkinatalous ja kapitalismi tarjoaa ihmisille helppoja eskapistisia tekemisen momentteja joissa ei tarvitse paljoa päätään käyttää, itse asiassa ihmisen ei haluta käyttävän päätään, muutenhan joku voisi tajuta jotain. Meille tuutataan nopeutta kestävyyden sijasta. Jos Aristoteleella tai Platonilla olisi ollut tv, olisi maailma huomattavasti erilainen, luultavasti vielä henkisesti köyhempi kuin nyt. Nykyään ajatellaan että mikä on taloudellisesti hyväksi on absoluuttisesti hyväksi, mikä on taloudellisesti moraalista on absoluuttisesti moraalista. Tai ainakin se verhotaan verbaalisella ilotulituksella jonka turha pauke piilottaa alleen tuhannet kyyneleet. Jos otetaan mikä tahansa despoottinen yhteiskunta jossa tapahtuu järjestelmällistä sortoa omaa kansaa kohtaan, esimerkiksi Pohjois-Korea, näemme otsallammekin että toiminta on moraalisesti epäilyttävää, ja jokaisen rationaalisen entiteetin mailmankuvassa tuo esittäytyy tahrana, virheenä joka on poistettava. Sitä paheksutaan, tajutaan että se ei toimi. (Voihan yksinvaltius toimiakin jos valtias on hyvä.) Jos sitten otamme nykyhetken euroopan tilanteen jossa työttömyysluvut hipovat ennätyksiä, köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Kreikassa 20% koululaisista näkee nälkää, sosiaalihuoltoa leikataan, kouluja ajetaan alas ympäri eurooppaa ja henkisyys kärsii inflaatiota, niin mitä tapahtui rationaalisille entiteeteille jotka juuri tuomitsivat Pohjois-Korean toiminnan absurdina ja despootisena, moraalisesti vääränä? On paha poistaa rikkaa toisen silmästä kun ei näe hirttä omassa, sanoi eräs filosofeista.



Kun kukaan ei siis julistaudu moraalisesti kieroksi, niin mitenkä voi olla olemassa lapsityövoimaa. Onko ihminen joka ostaa Niken kengät siis moraalisesti välinpitämätön, tietämätön vai tyhmä? Teot kertovat moraalisuudestamme. Ostamalla moraalisesti epäilyttävän tuotteen julistaudut moraalisesti epäilyttäväksi, ja on absurdia että joku julistaa itsensä moraalisesti epäilyttäväksi. Vielä absurdimpaa on että suurin osa maailman johtajista ja bisneseliitistä on tuollaisia ihmisiä. Jos otamme tarkastelunalaiseksi emanaatio teorian ja sovellammme sitä kyseiseen tilanteeseen, ei ole ihme että "alemmilla" tasoilla ollaan myöskin epämoraalisia. Uutisia lukiessa ja huomatessa että usein päätöksen takana on moraalisesti epäryhdikäs yksilö, on minun vaikea ottaa päätöstä todesta, sillä epämoraalisiin ihmisiin on vaikea minun luottaa, saati ottaa todesta heidän päätöksiään. Tietysti Marxilaisen materialistisen todellisuuskäsityksen kirkkaassa valossa voi helposti nähdä että olemme myös historian olosuhteiden orjia. Maailman moraalisemmaksi tekeminen siis alkaisi paradigman muutoksella, ja se olisi toteutettava antropo- ja biosentrisellä lähtöasetelmalla. 



Tietysti antiikin moraalissakin oli heikkoutensa. Esimerkiksi Platon suvaitsi orjuutta. Mutta nykyajan tietotaidoilla olisi mahdollista saada kaikille kaikkea ilman sen suurempaa työtä. Jokainen tekemään töitä neljä tuntia kolmena päivänä viikosta luultavasti riittää. Entisaikain orjuutta ei lakkautettu siitä vain tehtiin vapaaehtoista. Nykyajan vallitseva moraalinen dilemma, ja valitettava tendenssi, nimeltään ahneus, ajaa ihmisiä tähän nykyajan orjuuden muotoon. 

Kun siis entisaikain moraalimuistuttajat on tapettu ja kuolleet, on aika etsiä moraalikoodit jälleen ihmisestä itsestään. Psykologiasta löytyy tuloksia ihmisen sisäisestä moraalirakenteesta ja mielestäni olisikin elintärkeää jokaisen ihmisen niitä tutkiskella sisällään ja löytää ne omasta kokemusmaailmasta. Jos et tykkää ajatuksesta etsiä ruokaa kaatopaikoilta, älä myöskään aja muita siihen. Ihminen on kaikkia Darwinin näkökulmia vastustaen sosiaalinen eläin, ja sen edelleen jatkuva olemassaolo on ainoastaan seurausta yhteisöllisyydestä ja sopeutumisesta muihin. Itsensä tutkiminen ja individualistisesta materialismista, jota darwinistis-kapitalistinen teoria ajaa, eroon pääseminen tulisi ottaa kouluihin oppiaineeksi jotta tulevat sukupolvet olisivat hieman meitä viisaampia. 

Niille jotka ovat jo hyvän matkaa tallustaneet virhellisenä annettuun suuntaan, suosittelen vaikka itsemurhaa Buddhalaisessa hengessä ja Kantin kategorisen imperatiivin soveltamista yleiseen oloon. 

Maailma seisoo niin kuin ihminen seisoo. 

Kontemploikaa itsenne vhittuun shaibasta. 



Rauhaa.

-O

1 comment: