Friday, September 27, 2013

Elämä päämääränä ja työn funktio


Elämä on päämäärä. Elämää, eksistointia, ei tarvitse erikseen oikeuttaa. Elämä nimisen olemisen muodon päälle levittäytyy myriadi erilaista olemista ilmentävää aspektia, työ on yksi niistä. Sana työ kärsii huonosta varauksesta nykyihmisen kielessä. Sana mielletään tarkoittamaan jotain joka on erotettu jostain muusta. Dikotomioidaan aika vapauteen ja työhön, vaikka ne eivät absoluuttisella olemisen tasolla eroa toisistaan, ne ovat enemmänkin kolikon kaksi puolta. Itse käyttäisin sanaa tekeminen. Työ kuulostaa raatamiselta, asteen karvaammalta kuin tekeminen. Työstä pitäisi siis saada tekemistä, ei työtä.

Miten nykyajan työnkuva on muuttunut? Legendaariseen "ennen vanhaan",
kun valmistui koulusta, meni töihin ja luultavasti jokunen vuosi myöhemmin jäi eläkkeelle tuosta työstä. Ihmisellä oli ammatti, ja hän myös omasi ammattiylpeyden. Oli varmempaa ottaa lainaa ja asettua aloilleen. Tuohon aikaan kaikki ei ollut niin partikkelinomaista,
pieniin lokeroihin jaettua tekemistä, vaan samalta tehtaalta valmistui koko objekti. Nykyajan fragmentoituneessa työnkuvassa tehtävät on jaettu niin pieniksi että yksi pieni ratas ei tiedä mitä toinen isompi ratas tekee. Ihminen on ulkoistettu kokonaisuudesta. Fragmentaatio ei ainoastaan koske työnkuvaa, vaan myös työsuhteita. Nykyistä
työntekijää pallotellaan työsuhteesta toiseen ilman turvallista satamaa johon ankkuroitua. Työsuhteet ovat pirstaleisia, kuukausi siellä pari täällä. Johtoporras ja omistajat ovat incognito. Siinä ei paljoa tulevaisuutta suunnitella. Tilanne kehkeytyy ambivalentiksi,
sillä toisesta tuutista huudetaan lainanottoa ja ostamista, yleistä kuluttamista ja aktuaalinen tilanne taas näyttää aivan päinvastaiselta. Nyky ajan kansantauti onkin epävarmuus.

Nykyisin ihmetellään ihmisten, varsinkin nuorten, haluttomuutta työntekoon. Mutta kun uutisia katselee tai lukee, ei tuo haluttomuus ole mitenkään ihmeellistä. Uutisissa näkee kuinka bisneseliitti kikkailee, verosuunnittelu jyllää ja työntekijöiltä vaaditaan
sitoutumista firmaan, vaikka samalla firma käyttäytyy kapitalistisen entiteetin häikäilemättömällä toimintaperiaatteella ja jättää huomiotta surun ja kivun jonka jättää jälkeensä siirtyessään halvemman työvoiman maihin, poukkoillessaan oman absurdin ahneen impulsiivisuuden penetroimana. Pahin työn imagon heikentymistä
tuottava asia on jo kauan jatkunut rahaeliitin suunnitelma täydellisen maailman rakentamisesta itselleen ja yrityksille. Vaivalla saavutetut työedut ja työehtosopimukset, joiden takia on tapeltu välillä verisestikin, ovat jäämässä kapitalismin jalkoihin, ja kohta löydämme itsemme arkaaisesta tilanteesta jossa aamuisin työkuntoiset kokoontuvat tehtaan porteille työn toivossa, ja vain marginaalinen osa tulee "palkatuksi". Mutta tämä ei sinänsä ole ihme sillä yleisen talouspolitiikan tendenssi tällä hetkellä on se että mennään firmojen edut edellä, ja kun EK ja muut työnantajien etujärjestöt käyttävät kaiken potentiaalinsa omien etujensa lobbaamiseen, ja työntekijäjärjestöt lähinnä loistavat poissaolollaan, ei ole ihme että työolot huononevat ja väki vähenee. Voittaja kirjoittaa historian. Työtä tekevästä yksilöstä on tehty niin pieni ja voimaton tekijä pelissä että hänellä ei ole voimaa nousta. Ymmärrän myös että nykyisin työntekijän palkkaaminen on kallista ja vaikeata yritykselle, mutta lähtökohtana ei pitäisikään olla maksimaalinen voitto vaan yhteinen/yleinen hyvä.

Mikä on työn funktio, tai oikeastaan tekemisen funktio? Saada ruokaa, suojaa ja jatkaa elämää. Siinä se. Sen jälkeen potentian voisikin ohjata estetiikkaan tai pyhän tunteen etsimiseen. Nykyään ihminen on tosin valheellisesti ohjattu järjestelmään jossa elämiseen ja olemiseen ei ainoastaan riitä ruoka ja suoja, on myös oltava kaikkea kapitalismin sivutuotteita, teeveitä, mikroja, tietokoneita ja absurdeja muotisuuntauksia. Kaikki tämähän on vapaaehtoista. Mutta mitä tapahtuu jos kieltäytyy noista sivutuotteista? Silloinhan jos
ainoat tyydytettävät tarpeet ovat nuo vitaalit, ei silloin tekemistä, työtä, tarvita niin paljoa. Silloin sanotaan että et kuluta ja systeemi kärsii. Mutta eihän tämä systeemi minun ideani ole ikinä ollutkaan. On outoa että jos pidät pientä peltoa josta saat vuoden perunasi ja papusi, siis käännät kylvät ja korjaat, ei sitä pidetä työnä työnä, sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä ja normatiivisena työnä, vaikka kyse on juuri samasta kuin kaikissa muissakin töissä, eli elintarpeiden tyydyttämisestä. Nykyäänhän pystyttäisiin koko maailmaa pyörittämään tekemällä töitä muutamana päivänä viikossa muutaman tunnin ajan, ja kaikilla olisi kaikkea. Mutta valitettavasti tuota ei toteuteta, sillä nykyajan tendenssi on että suurin osa raataa marginaalin pussiin jotta kapitalistinen ylimöstö pystyisi tyydyttämään hedonistiset intentionsa. Tämäkö on työn funktio? Työn funktio ei siis enää ole elintarpeiden tyydyttäminen vaan rahan, tämän abstraktin idean, kahmiminen. Kun länsimainen ihminen on totutettu hedonistiseen elämäntapaan joka on kallista, tarvitsee hänen saada rahaa tyydyttääkseen itsensä. Jokainen voi kysyä mihin tätä kaikkea hedonismiä tarvitaan? Onko henkiset kykymme elää todellisuutta niin kuihtuneet että tarvitsemme kaiken tämän krääsän joka meille toimii niin ihanana eskapismina itse
tylsistyttämästämme todellisuudesta? Onko siis juuri sosiaalista ja henkistä pääomaa tuottamaton turha työ ja raataminen muiden pussiin tehnyt eskapismin tarpeesta arkipäivää ja näin muotoutunut työn funktioksi itseään ruokkivana kierteenä?

Sodan jälkeen oli tietysti tehtävä jotta saatiin uudelleenrakennettua maa ja sen infra. Silloin tehtiin itselle, sillä itse oli me. Kollektiivinen tekemisen tahto ja yhteishenki oli suurta,
uskonreformien hikiset otsat olivat purreet kouluissa kun uskonto oli vielä jokapäiväistä, ja työllä oli selvä funktio. Nyt yhteisöllisyys on unohdettu ja jokainen puhaltaa omaan hiileensä. Jälleenrakennuksen jälkeen kaikki oli valmista ja oltaisiin pääasiallisesti voitu vain alkaa olemaan. Mutta silloin kuvaan astui kapitalismin kylmä henki joka on niin kaukana Adam Smithin ja Max Weberin ajatuksista kuin vain voi olla, ja joka näinä päivinä on eskaloitunut aitoa kilpailua rajoittavaksi bisnesylimystön oligopoliksi. Ahneus pilasi työn, se pilaa kaiken. Kapitalismi ja sen kätyrit loivat nykyajan tendenssin työnteolle ja työkulttuurille jossa päämääräksi muotoutui siis raha. Mutta tuota tendenssiä ei tulisi ottaa absoluuttina normatiivinä, se on vain yksi teoria ontologisella pelilaudalla. Jos aina olisi ollut toinenlainen teoria olemisen pelistä, olisi se nyt normaalia. Itse katsoin kun isäni painoi töitä niska hiessä neljäkymmentä vuotta pienyrittäjänä, toteuttaen tätä syövän omaista teoriaa, ja ainoa mitä sai palkaksi oli känsiä, kettuilua ja laskuja. Hän selvisi 90-luvun lamasta kahden lapsen, vaimon, velan ja talon kanssa, vaikka joka päivä häntä yritettiin kaataa ja yrittämisestä tehdä mahdollisimman vaikeaa. Sellainenko pitäisi olla työn funktio? Ei ole ihme että kun tässä maassa on satoja vuosia painettu niska limassa hommia uskonnon reformaattorien julistaessa ihmisen pienuutta jumalan rinnalla, että
nykynuorisolle ei enää työ maistu.

70-luvulla tähdättiin siihen että kun tehtaisiin saadaan koneet, niin ihmisten emansipaatio työn ikeestä voi alkaa. Muutamat vuorotellen koneita huoltamaan tarvitaessa ja kaikilla kaikki hyvin. Tämä oli yleinen ihanne, tätä varten kehitettiin ja tehtiin. Nyt on koneet
jotka hoitavat suurimman osan työstä, mutta jako meni väärin. Työläinen ei vapautunut vaan kapitalisti. Kun rahat siis valuvat yhä harvempien käsiin on enemmänkin ihme että niinkin moni ihminen vielä jaksaa olla rattaana. Kun nykynuoriso katsoo omia vanhempiaan ei kuva ole puoleensavetävä. Elämässä ei ole enää työtä, työ on elämää dominoiva aspekti joka alistaa puhtaan olemisen ilon ja saa masennuslääkkeiden käytön nousuun. Maailma on kehitetty valmiiksi ja nyt ihminen haluaa kehittää itseään ja sisäistään. Tätäkään ei nähdä työnä vaikka monissa itämaissa juurikin kyseisen alan harjoittajat ovat suurimman työn tekijät.

Nykyajan ihmistä orjuuttaa velka. Se on nykykapitalismin koukku jonka avulla kala saadaan kuivalle maalle. Velka vaihdetaan vapauteen, vapaus velkaan. Subjektiivin arvomaailma on sekoitettu kaikella turhalla joka on elämisen kannalta täysin arvotonta ja turhaa. Individualismi on syövytetty meihin objektiivisen kollektiivisen hyvinvoinnin kustannuksella, ja kun jokainen puhaltaa omaan hiileensä joutuu jokainen tekemään kaksi kertaa enemmän, pääasiallisesti turhaa, työtä. Nykyaikainen kapitalismi onkin vapaaehtoista orjuutta. Työ on turhaa jos arvot ovat sisällyksettömiä. Mutta kun tämä individuaali alkaakin haluamaan muita arvoja kuin yhteiskunnan antamat objektiiviset suuntaviivat, niin meno muuttuu. Kun subjektin symboliset arvot muuttuvat tietoisuuden laajetessa käsittämään elämän muitakin arvoja kuin vain materialistisia, ei objektiivinen perusta pysy perässä ja tämä nähdään suurena muutoksena ja rytinänä yhteiskunnassa joka eskaloituu absurdeihin syytöksiin laiskuudesta. Henkisyyden nousu automaagisesti rajoittaa työn tarvetta, ja nykyisessä, jo rapistuvassa, työkultuurissa tämä tarkoittaa vaikeaa prosessia joka uhkaa kaikkea konservatiivista. Konservatiivisuus onkin se ainoa joka haluaa säilyttää kahdeksasta neljään elämän, terveen järjen sitä vastaan taistellessa. Tämä nykyajan työkulttuurimurros ja arvojen muutos johtaa kollektiivisen turhautumisen purkautumiseen joka on uinunut jo pitkän aikaa ja nyt purkautuu ns. tuottamattomana työnä, mutta vain kapitalistisesta aspektista tuottamattomana nähtynä, eli taiteissa, yleisenä estetiikan tajun nousuna ja kollektiivisen, voittoon tähtäämättömänä, DIY-toiminnan kasvuna. Puhtaana olemisena. Jatkuvan kasvun absurdi ajatus kurittaa puhdasta suvereenin yksilön eksistointia.

Työnteko kietoutuu myös ihmisen moraali aspekteihin, jotka ohjaavat ihmisen sisäistä hyvinvointia. Esimerkiksi poliitikko, monesti omistavan luokan etujärjestöjen lobbauksesta johtuen, kertoo naama peruslukemilla että pitää kuluttaa jotta suuri pyörä pyörii. Ihmisen
moraali ja eettisyys saattaa kuitenkin sanoa että turha kuluttaminen ja ympäristöä suotta kuormittava käyttäytyminen ei ole hyväksyttävää tai ylipäätään järkevää, ja että kaikki tavarat pitää käyttää loppuun. Mutta koska elämme kyseisessä hallinto ja talousmallissa on kulutus sen peruspilari, ja mitä enemmän kuluttaa sitä enemmän pitää tehdä töitä, ja jos ei kuluta, katsotaan sinua kieroon ja saat jonkinlaisen epäkansalaisen leiman. Olet syrjäytynyt. Ongelma kytkeytyykin nykyiseen talousmalliin jossa kukaan ei näköjään ajattele sitä, että täysin turhan kertakäyttöisen tavaran päätön tuottaminen on typerää.
Tottakai se ylläpitää kapitalismia mutta ei maapalloa tai henkistä hyvinvointia.

Arkaaiset johtajat ja pomot myös muodostavat suuren ongelman nousevassa uudessa työkulttuurissa konservatiivisuudellaan. Nuo edistyksen jarrut eivät ymmärrä vanhassa jääräpäisyydessään esimerkiksi etätyön mahdollisuuksia. Eletään vanhojen paradigmojen
mukaan jossa työntekijän on pakko olla valvovien silmien alla tai muuten hän ei tee työtä. Tämä on tietenkin absurdia patavanhoillisuutta. Kyllähän pomo näkee jos työt tulee tehtyä, ja jos ei tule, niin tekijä vaihtoon. Perinteistä ja paradigmoista vapautuminen luo pohjaa uudelle työkulttuurille joka korreloituu uuden työtätekevän suvereenin yksilön hyvinvoinnin kanssa jonka identiteetti ei enää määrity objektiivisten suuntaviivojen mukaan. Myöskin
esimerkiksi teoriat neljän tunnin työviikoista ja jaetusta työmäärästä kohtaa järjestelmällistä vastustusta, on jopa sanottu että siirtyminen kyseessä olevaan teoriaan käytännössä, vaatisi radikaaleja muutoksia nykyiseen systeemiin, mutta kukaan ei näytä huomaavan että nykyinenkin työnmurros massairtisanomisineen johtaa yhtä radikaaleihin muutoksiin.
Edellinen muutos olisikin positiivisradikaalinen. Tämä positiivisradikaalinen toimintamalli ei olisi yksilökeskeistä vaan kollektiivisen hyvinvointiin tähtäävää ja tätä kautta kaikkia yksilöitä auttavaa, ei vain muutamien apotesiointia. Ajat muuttuvat, on muututtava mukana, ja aina suuren muutoksen kohdalla voimme valita yleispositiivisen suunnan tai vain marginaalia hyödyttävän. Myöskin globaali työkuvan homogenisointi muuttaa ja haittaa työn ideaa. Kun IMF ja muut kapitalismin kätyrit yhtenäistävät maailmaa, he samalla vievät vierasta työkulttuuria maihin jossa ei ole totuttu näin toimimaan. Tämä uuden, homogeenisen, työkulttuurin pakkosyöttö purkautuu suurina rakennemuutoksina jo omalla tavallaan toimivissa maissa, ja aiheuttaa työttömyyttä ja henkistä pahoinvointia. Ns.
ylemmän tason päättäjät, johtajat ja kapitalistit nähdään yksilöinä, he erottuvat yleisestä. Kun taas työntekijät on aina nähty vain biomassana jota kapitalismi nauttii koneöljynään, ja jota voi siirrellä ja pyöritellä miten haluaa. Tämä biomassa on noussut ennekin sortoa vastaan erilaisin keinoin, mutta nyt keinona on identiteetti työ. Enää ei vain haluta olla osa tuota massaa joka marssii kellokortti kädessä kohti kuoleman kehtoa kun ylimystö mällää, ja portilla Pietari kysyy että muistitko leimata, vaan nyt massa yksilöityy. Tuo uusi vapaa yksilö ei halua enää käyttää koko elämäänsä päättömän työn tekemiseen vain jotta seuraava voisi korvata hänet, ja vain jotta pyörä pyörii. Nykyinen työläinen on kyllästynyt olemaan vain ratas. Hän haluaa itsensä otettavan tosissaan ja hän haluaa ottaa elämänsä tosissaan. Nykyisen työnkuvan murroksen ytimessä vaikuttaa ajatus siitä, että elämässä on muutakin kuin työ. Näin kaatuu determinismi. Pikkuhiljaa halutaan myös hedelmien tuottamisen ohella alkaa nauttia hedelmistä, ja hedelmistä makein on vapaus.

Ja ainahan on hyvä lopettaa Dostojevskiin: Kerran tuli mieleeni ajatus, että jos halutaan tuhota ihminen täysin, nujertaa hänet, rangaista häntä kaikkein kauheimmalla rangaistuksella, jotta kaikkein hirmuisinkin murhamies vavahtaisi tätä rangaistusta ja pelkäisi sitä ennakolta, pitäisi hänet määrätä työhön, joka on täysin hyödytöntä ja järjetöntä.

- O

Tuesday, September 24, 2013

Record Release Party

Hello there. We're having a party on friday. Long time no party. We will also have vinyls with as well.

So here we are Finland. Rainy, moist.. you can smell the autumn. It is actually kind of beautiful but feels weird after wearing shorts for three weeks to put on a cap and mittens. Soon it is time for long johns as well. Only cool guys wear long johns! 

Our Finland tour is about to start. Some venue and date changes have happened but in peaceism.net everything is up to date. So check dates from here if you are unsure.

Big thanks to everyone who came to see the Germany shows and talk. Thanks to Disco Ensemble as well. Thanks to the planet earth for being suitable for life and to the universe for being such an interesting entity.
Rauhaa,
-JJ

Saturday, September 14, 2013

Logo, Home, Logo, Home, Logo, Home

Picture tells more than words. Or at least that's what they say. You can decide. Here's some highlights:
03.09.2013 - Berlin.  This is where it all started. 

10.09.2013 - Saarbrücken. Lazy boys at a backstage












12.09.2013 - Lingen. Would you buy used merchandise from this guy?

12.09.2013 - Lingen. Packing. Easy stuff
I'm sitting in Logo, Hamburg typing this. Last gig of the tour. What can I say? What can I do? Just sit and type and let things wander around in my tiny head. After this tour it's a week or two off and then record release gig in Doris, Tampere on the 27th of September. Good stuff. Satan's Fingers will also be there.

While sitting in the car we discovered (again) that putting the mp3 player on shuffle mode is like listening to a very good radio without any supposedly funny talks or advertisements. Try it! I also realized that we have the strangest band name. It is also impossible for a non-Finnish to write it correctly. Or so it seems. The band with a constantly changing band name! Jaako & Jay, Jakko & Jay, Jako & Jay, Jaakkoo & Jay, Jaakko & the Jay... infinite number of variations are available. Pick your own!  

Tomorrow we start slowly traveling back home. A night in the free town of Christiania, Copenhagen and another on a boat from Stockholm to Turku and ta-daa then we are home. I wonder if there's snow in Finland already.

Däng, another soundcheck is calling. See you somewhere!

-Jaakko


Tuesday, September 10, 2013

The search of Franz K. and other stories

Wasps! Millions of wasps. Everywhere we have sat/ate/drank/smoked wasps have appeared. Germany is full of wasps. Nothing wrong with them but they stung Olli yesterday. Why wasps why? It is morning again. I like mornings if I have slept well. It is always a surprise where you wake up. This time it seems like we're in Reutlingen. It is Tuesday and Mondag war sehr gut! We played a show at a hard to find Franz K. kulturecentrum. The place itself is not hard to spot but if you have the street number 23 in the navigator instead of 22 which is the right one, then it is hard to find. So we drove and searched and drove and searched. Found it! Lovely place with nice people who helped me to tumble dry some clothes I washed in Aachen on Sunday. It's strange that clothes dry in one in Finland but in Aachen it would've taken few days at least. How fascinating!

Olli hanging at the merch in Mannheim
That's actually not really interesting. I know people want stories of sex, drugs and rockenroll. So here we go! Sex: there hasn't been any. Nearest thing to it was when Olli accidentally hugged me during the night. Close one! Drugs: depends on the classification. If beer, herbs (ginger, peppermint etc), coffee are drugs then yes. Plenty! Rock and Roll: well more like hardcore folk and post hc indie.

Reutlingen was a real mystery to us. There's been several of misunderstandings. For some reason we thought it was really close to Aachen (It is not. It's 450 kilometers from Aachen). Then we thought that it is big city with the population of 1 million people (It isn't. About 100 000 people live there). No-one knows why we had these false assumptions. I was walking in the city earlier when I still thought it is a million town. I saw lots of people and heard conversations in English around me. The gig was amazing by the way. Monday is the weirdest day to play. Somehow Monday is always my Sunday. It is usually a day-off 'cause who want's to go to a punk rock show on a monday. Apparently many do at least in Reutlingen! So danke schön.

-Jaakko

Boys in AZ, Aachen. Find anarchy!



Same boys in rainbows at Franz K. in Reutlingen.





Saturday, September 7, 2013

Day off AGAIN!

I hear bells. Eight big low chimes. All night I have heard them and I've come to the conclusion that the big low register chime represents hours. So quickly I calculate and realize that it is 8 am and I can't sleep anymore. I've been feeling a bit sick and now I feel like my brain is on fire.  Hearing church bells all night had a massive impact to my dreams. I dreamed of peasants and kings roaming in ancient Stuttgart. Market squares, taverns and knights. Swords and wizards. Vivid stuff!

Speaking of kings and castles yesterday we played in front of a palace. It felt like we were chanting spells against this huge monumental castle. Damn, I need to get rid of these medieval thoughts. Reality check: I'm in Stuttgart and the year is 2013. I'm in a small cozy hotel. Two high pitched chimes - the clock is 8:30 am. Today we have a day off and we decided to go Mannheim and see some bands and friends at maimarktgelaende. Our friend Frank Turner is also performing there. Good stuff! Die Toten Hosen which apparently is a big name in Germany is playing as well. And of course Disco Ensemble. We thought that event was too commercial so we dropped out :)


Like I wrote before we had a show in Stuttgart yesterday. We drove 500 kilometers and turned into sweaty pigs in the car. The show was in Wilhelm's Palace. The place has been used for gigs, theater and other multicultural events for a year now. It was awarded as the cultural center of the city for 2013. Now the city is closing the space and turning it into a museum. Way to go city! Now the place is full of life and a platform for new ideas and cultural events. They want to turn it to a dead room. I love museums but they are dead spaces full of history. There are already four museums nearby. Damn the man.

Summer evening in Stuttgart. Hundreds of people around and us playing punk rock. The gig was amazing. Thank you Wilhelm's Palace and Stuttgart.


After this day the days off will end and we will have shows from Sunday to Saturday. See you there.

-Jaakko

Thursday, September 5, 2013

The man, the boat and a day off

I waked up from a damp bed, looked around and remember the boat. We're floating on a boat in a river in Berlin. It's moist and I feel slightly ill because of the waves. I remember yesterday - I remember everything. I remember talks of free tea. I leave the room 49 and go out to the deck. The world is still in one piece. Clock is 8:30am. Humans are waking up and bats are probably sleeping by now. I grab some free tea from the breakfast buffet. The buffet itself is too expensive (hey, playing punk doesn't pay that well?). It is easier to buy some bread and tofu steaks from a local Aldi and ta-daa breakfast is solved.

Things are starting to make sense. Recap: we have a punk band with my friend and we're touring at the moment. On Tuesday we played in Berlin. I remember blinking lights and fast songs. I remember screaming my lungs out and I remember (very vividly actually) a woman from the crowd asking us: "are you drunk?". No, we weren't. I love punk music. The punk in this connection means exercising your human rights and playing whatever you like. It just so happens that at the moment I like to play fast and short songs. Maybe in another moment in my life I like to play ten minute songs with a one stringed guitar and sing about whales. You'll never know. I love music.

Anyway back to the present or actually near past. We shared the stage with Disco Ensemble and the Living End. A weird thing was that after the first gig of the tour we had a day off. This must be strangest start of the tour ever but there is an explanation for this. We were supposed to play in Festsaal Kreutzberg on Wednesday but it got burned down. I hope nobody got hurt. So the gig was repositioned to Postbahnhof on Tuesday and thus we had a day off. I went browsing the city. A lovely city it was. Even though there's a lot of capitalistic globalization there's also cultural globalization. Different cultures intertwined and tangled with each other breeding new cultures.

Today at 1pm we head off to Dresden. I'm happy that the tour continues. I've never been to Dresden. Any tips? Speaking of tips the Berlin music instrument museum is a great. Instruments from the golden age of rock 'n' roll i.e. 16the century are fascinating. You can easily spend a day just wandering and listening to samples of fuck up old and new instruments.

My free tea is gone and this boat is heading off or actually I'm getting out of this piss soaked hostel boat. Proost!

-Jaakko



Monday, September 2, 2013

Jaakko & Jay Eurotour 2013... well actually Germany tour

Hallo.

Heute sind wir in Rostock, Deutschland. Haben Sie Gras? This is the first day of our Germany tour with Disco Ensemble. Actually this is a travel day. Yesterday we took a boat from Turku to Stockholm and today we drove all the way to Rostock, Germany. Now my ass hurts. Sitting in an uncomfortable vehicle for 12 hours sucks. Why do they make the chairs so shitty these days? In our Volvo 740 from the year 1988 sitting feels like floating on marshmallow clouds. How come they don't make chairs like that anymore?

It's raining and my head still hurts from crazypartying in Tampere on sunday. How stupid can you be to get wasted BEFORE the tour? After driving all day we awarded ourselves with tofu. 4,20e for a good thai meal is not a bad price. How come Germany is so cheap? Especially the veggiefood. 1,20e for the beer. How come beer is so cheap? What's wrong with this country? Whatever it is I love it. 




Photo from Viking Line Grace.. it is a boat that floats. Life is weird. When sitting here I still feel the waves of the sea. Balance is a strange thing. Take care of yourselves!

Check out the tour plan on the right side of this page. Some familiar places for us but some unknown towns also. Hope to see you there.. somewhere.



-Jaakko & Jay

Ps. Question of the day: what are moustaches for? If you know the answer let me know. T:Pueblo