Friday, February 26, 2016

Et ma liberte Pt II


Muutamia ajatuksia kannabiksesta, sen laillistamisesta ja mahdollisista seurauksista.

Jälleen viime aikoina uutiset ovat pursunneet uutisia kannabiksesta. Missä sitä laillistetaan, kuinka paljon sitä poltetaan, kuinka se on tällä hetkellä amerikan ekonomisesti nousevin ala ja kaikkea siltä väliltä. Sitä on ennätysmäärä kasvamassa suomalaisissa komeroissa ja kaapeissa, joka kolmas nuori on kokeillut, jääkiekkoilijat blaadaa, nuorison suhtautuminen on höllentynyt, poliisia ei enää kiinnosta pelkät polttelijat ja The Economist lehdessä juuri julkaistu laaja juttu kannabiksesta ja sen laillistamisesta jota en valitettavasti itse kerinnyt lukemaan. Samalla uutisissa kerrotaan että humalahakuinen juominen nuorison keskuudessa on vähentynyt. Olen jutellut baarinpitäjien kanssa jotka valittavat kun porukka ei enää juo niin kuin ennen. Jokin aika sitten oli myös uutinen jossa poliisi kertoi että takavarikoidun kannabiksen laatu on nykyään huomattavasti vahvempaa ja niin sanottua lekalla päähän kamaa mutta olen vahvasti sitä mieltä että myös polttajat ovat kohtalaisen paljon kovempaa kamaa, eli myös käyttäjän toleranssi lähtökohtaisesti alkaa sietämään nykyistä kannabista paljon nopeammin sillä sillä mennään mitä on annettu.

Itse seilatessani globaalissa kannabiskulttuurissa "työni" takia olen monesti kohdannut mielipiteitä jotka pursuavat ajatusta että on mukavampi olla baarissa kun ei tarvitse juoda niin paljoa. Voi polttaa pienen jointin ja juoda muutaman kaljan. Kukaanhan ei tietenkään ajattele tai saati edes usko että kannabiksenpolton lisääntymisellä ja alkoholin kulutuksen vähentymisellä olisi yhteys, mutta valkenee se päivä pessimistillekin. Nuoret ilmoittavat että juominen heidän keskuudessaan on vähentynyt mutta uutisissa ei mainita että mahdollisesti vaihtoehtoiset päihteet vievät alaa alkoholilta. Kaikkea tätä ei vielä osata nähdä, sillä kannabiskulttuuri, globaalissa mittakaavassa, on suht uusi asia suomessa, vaikkakin jo 60-70 luvuilta asti on polteltu minkä osoittaa mahtavasti Aamulehden pienen pieni osio joka kertoo uutisia viidenkymmenen vuoden takaa ja muutama päivä sitten siinä kerrotiin Kannabisaallosta tampereella vuonna 1966. Jo vuonna 1907 oli ”suomalaisessa” lehdessä juttu miten kannabikseen pitäisi suhtautua ”suomessa”, kieltää vai soveltaa ns. Göteborgin järjestelmää, jota muun muassa alkoholiin ja varsinkin vahvaan sellaiseen sitten suomessa sovellettiin.

Mitä (ehkä) tapahtuisi jos kannabis laillistettaisiin?

Jos kannabis laillistettaisiin suomessa, olisi ehkä ensimmäinen puoli vuotta tai vuosi aika kohellusta. Se olisi ”uutta” ja hienoa ja kestäisi hetken ennen kuin alkuinnostus laantuisi. Sen jälkeen luultavasti kaikki normalisoituisi ja ne jotka olisivat havainneet kannabiksen itselleen toimivaksi, polttaisivat, ja ne jotka eivät sitä hyväksi havaitsisi, eivät polttaisi. Niin kuin nytkin. Monta kertaa keskustellessani aiheesta olen törmännyt kritiikkiin joka sanoo että sitten kaikki olisivat vain koko ajan kannabis-pilvessä. Väite on absurdi. Ovatko nytkin kaikki koko ajan alkoholi-pilvessä kun kerta alkoholi on laillista? Bussikuskit, kaupantädit ja sedät, lappuliisat ja pertit kaikki koko ajan kännissä?

Tämän hetken lainsäädännön huono puoli on se, että se suosii rikollisuutta, oikeastaan luo sen, ja kun ihminen tuomitaan kannabikseen liittyvästä "rikoksesta", hän automaattisesti siirtyy yhteiskunnan käsitepelissä rikoksen käsitteiden maailmaan ja hänet tematisoidaan kokonaisuudessan rikolliseksi ja tuon tematisaation alaisena ollessaan on helpompi jatkaa seilausta kyseisellä merellä kun jo kerran yhteiskunta hänet rikolliseksi käsittää ja samalla tuon epäonnen jointin polttaminen joka ihmisen poliisille käräytti muodostuu aivan liian painavaksi sosiaaliseksi tekijäksi tulevaisuudessa, se siis alkaa liikaa määrittämään mahdollisuuksia jatkossa. Jos kannabis laillistettaisiin, laskisi rikollisuus huomattavissa määrin, sillä jokainen kasvattaja ja polttelija ei olisikaan enää rikollinen. Hyvältä näyttäisi kansainvälisesti maan rikostilastot kun rikollisuutta on saatu laskettua. Samalla ihmiset joilla saattaa kannabiksen väärinkäytöstä johtua joitakin oireita, olisi helpompi hakeutua hoitoon ajoissa, kun ei enää leimattaisi rikolliseksi ja sosiaalisen syyllisyyden aspekti katoaisi. Kannabiksen lääkekäyttö, ja ylipäätään mahdollisuus sen määräämiseen lääkekäyttöön myös helpottuisi laillistamisen myötä. Se olisi myös oiva sijainen opiaateille, noille koukkujen terävimmälle kärjelle jossa jo niin moni rimpuilee ja joiden raaka-aineet ovat osatekijöinä niin monissa aasian ja välillisesti lähi-idän konflikteissa. Myös sosiaalinen syrjäytyminen ehkäistyisi kun ei enää tarvitsisi kuumotella kotona että ei voi mennä ulos kun joku saattaa nähdä että olen pilvessä. Nyt paljon kotimaan kannabiksesta tulee omista kaapeista (70-80%), mutta mukana on myös huikea määrä rikollisjärjestöjä ja yksittäisiä rikollisia sillä kotikasvattajat monesti myyvät vain omalle porukalle tai kasvattavat vain omaan käyttöön koska niin on pienempi mahdollisuus kärähtää tästä perkeleellisestä synnistä. Kun siis kannabista ostaa enemmän tai vähemmän hämärältä kaverilta kadulta, ei oikein ikinä tiedä mitä saa. Miltä kuulostaisi bensalla turvotettu mikä tahansa jonka thc-pitoisuus on noin nolla? Laillistamisen jälkeen laatu olisi tarkistettua ja näin ollen tasaista, mikä omalta osaltaan ehkäisisi ns. Flippauksia ja muita "hasiksen" polton haittoja. Sillä muovilla jatkettu hasis tuskin palvelee ketään, ei yhteiskuntaa eikä yksilöä. Ikivanha vitsi ensimmäisen hasispiikin tappavuudesta on kaikessa humoristisuudessaan totta sillä jos joku rännää venäläistä peruslättyä suoneen niin ihan varmaan kuolee. Niin sanottu porttiteoria aktualisoituu oikeastaan sen takia, että kun kadulta ostaa kannabista, saattaa välillä saada eioota, ja kun diileri tarjoaa kannabiksen suhteen eioota, niin siinä samalla hän kertoo että olisi kyllä muutamia ekstaasinappeja tai piriä. Ja yht äkkiä sitä huomaa että osti yhden esson kun ei kannabista ollutkaan. Jos olisi turvallinen paikka josta ostaa, ei tarvitsisi kohdata muita huumeita. Ei ainakaan niitä tyrkytettäisi ja samalla ensikokeilija välttyisi saman tien kohtaamisen kovempien huumeiden kanssa.

Kun reissaa Euroopassa, niin silmään pistää monessa muussa maassa vallitsevat löyhemmät huumelait, Hollanti nyt tietysti kärjessä liberaliuden suhteen ( Kööpenhamina, jotkut jenkkien osavaltiot, Espanja jossa on perustettu paikallisille avoimia coffee shoppeja ja mukana saa kantaa muutamaa grammaa koko ajan, Saksa, Uruguay ja Portugali, et cetera..). Saksassa saa isoimmissa kaupungeissa periaatteessa kantaa mukanaan jopa viittä grammaa koko ajan ja löytyy jopa baareja joissa saa sisällä polttaa kannabista. Tsekeissä kun hahmo in cognito kysyi baarimikolta että missä voisi jointtinsa polttaa, katsoi baarinpitäjä häntä ja alkoi nauramaan. Olet Tsekeissä hyvä mies, polttaa voi missä haluaa, hän sanoi. Toisessa paikassa samassa maassa baarinpitäjä hetken tutustumisen jälkeen iski oksan pöytään ja sanoi että kaikki pitää sitteen polttaa täällä. Harvoin kohtaa paikkaa jossa olisi tiukempi suhtautuminen kannabikseen kuin suomessa, ainakin missä itse olen käynyt ja veikkaisin että Lutherilla on sormensa pelissä sillä elämä ei ole hauskanpitoa varten vaan raatamista ja virsienveisuuta varten. Kun asianlaita näin näyttäytyy, on outoa ajatella oman maamme päättäjiä jotka niska limassa tekevät suomesta Euroopan integraalia osaa, mutta ottavat vain tuosta kaikesta kapitalistiset aspektit, halpoine työvoimineen ja löyhine markkinatalouslakeineen ja vapaakauppasopimuksineen mutta unohtavat kulttuurilliset aspektit. Jos aikoo olla osa Eurooppaa, on otettava koko paketti, johon kuuluu löyhät huumelait ja pyöräilykaistat mm. On myös absurdia että osassa Eu:ta saa poltella vaikka kadulla bongia ja jonkin metafyysisen rajan toisella puolella ei, elikä jos ottaisin kuvan itsestä maailman suurimman puskan edessä himotuutti kädessä ja ilmoittaisin kuvan tiedoissa olevani vaikkapa hervannassa niin kyllä puhelin kaikuisi sen jälkeen, mutta sama tilanne hollannin tunnisteilla ei tuottaisi muuta kuin tykkäyksiä. Tässä suhteessa prokuksen sänky olisi tarvittava. Kannabis ei myöskään ole vain kasvi. Se on myös kulttuuri, hyvin laaja kulttuuri, jonka erinäiset nyanssit ovat myriadit. Sitä on käytetty, ja käytetään, pyhissä toimituksissa, lääkkeenä, relaksanttina, narkoottina, etc, ja on käytetty jo tuhansia vuosia. Mutta valkoinen mies kun luottaa alkoholin lupaamiin paratiisin avaimiin niin kovasti, että vaihtoehtoiset elämäntavat jäävät huomaamatta mutta nuorissa on tulevaisuus. Kannabiksen laillisuus muualla Euroopassa ei kerro löysistä ranteista päätöksenteossa, vaan kulttuurillisesta sivistyksestä, ja ihmisen absoluuttisten vapauksen ymmärtämisestä ja tunnustamisesta. Myös botanistispoliittiset aspektit jäävät rikolliseksi tuomitsemisen jalkoihin vallitsevan läinsäädännön takia, ja se on väärin. Sillä jotkut noista kasvattamoista joita olen nähnyt valveunissani, eivät ole mitään pikkurikollista pajankasvatusta, vaan suuria tieteellistaiteellisia näytteitä ihmisen omistautumisesta ja rakkaudesta lajiin. Todistin myös jokunen aika sitten absurdistanissa ollessani keskustelua jossa kaveri joka ei polta, eikä ole polttanut, olisi suuresti halunnut alkaa kasvattamaan kannabista vain harrastuksen vuoksi.

Syyt minkä takia kannabis tällä hetkellä on laitonta, ovat vanhentuneita. Jos päätös suomessa tehtiin huhujen mukaan kolikkoa heittämällä, ei se silloin perustu mihinkään muuhun kuin lady fortunan mielenoikkuihin ja koko laitomuuskeskustelu alunperinkin alkoi kun yleismaailmallinen (lue: Amerikalainen) huumausainelainsäädäntö halusi homogenisoida pallon omaan dominoivaan tapaansa. Suomessa heroiini ja amfetamiinikin olivat kauemmin laillisia kuin kannabis(?!?!). Jos Peyote olisi edelleen kiellettyä sillä verukkeella että se tekee ihmisestä jumalaa pelkäämättömän, niin eikö se olisi hieman epäadekvaattia, jopa humoristista. Vanhan ajan väärät ja vääristyneet käsitykset kannabismaniasta joka tekee käyttäjästä seksiaddiktin joka raiskaa kaiken kahdella jalalla kulkevan, ovat luoneet aikanaan vääriä, orjuuttavia paradigmoja, joita edelleen heilataan jumalan totuuksina. Mielestäni edes kunnollinen kansanäänestys aiheen tiimoilta pitäisi järjestää, sillä koko ajan käytetään hirvittäviä määriä verorahoja kannabistien nappaamiseen, ja viattomien hippien edesvastuuseen saattamiseen. Rahaa palaa myös kannabiksen vastaisiin poliisi operaatioihin joissa viattomia botanisteja nappaillaan. Tähän kun lisätään kaikki välillisesti koituvat kulut palkkoineen ja toimistotöineen, ovat kulut kansan kukkarosta huomattavasti suuremmat kuin tämän yhden polttajan nappaamisen tuomat sosiaaliset hyödyt yhteiskunnalle. Nämäkin rahat laillistamisen jälkeen voitaisiin ohjata hieman paremmin. Sosiaalinen pääoma kärsii myös kun omalta osaltaan luodaan yhteiskunnan vastaisia yksilöitä joita antipatia kärähtämisestä painaa. Lisäksi yleensä kannabista polttelevat ovat kohtalaisen rauhallista väkeä joista ei juuri haittaa ulkopuolisille koidu. Tietysti oma lukunsa on ns. sekakäyttäjät. Ja kun kaikki polttaa kuitenkin, on yhteiskunnan rahojen tuhlaus edesvastuutonta politiikkaa varsinkin aikana jolloin globaalin pääoman orjuus jo muutenkin tuhoaa maan hyvinvointia. Nykyään on olemassa kansalaisadressi jonka avulla laillistamista on koitettu saada tulille mutta kun olen haastatellut erinäisiä hahmoja maailmasta niin pääasialliseti vastaus on ollut että ”en todellakaan aio kirjautua internetskiin johonkin sivulle pankkitunnuksilla ja ilmoittaa että olen kannabisti”. Laittomuus aiheuttaa kuumotusta.

Kun vietin kollokviota ystävieni kesken aiheen tiimoilta, eräs ystävistäni sanoi että on outoa, että kannabis on laitonta, mutta silti voit käydä kaupoista ostelemassa bonginpesiä, verkkoja, pitkiä papereita, aktiivihiilifilttereitä ja kaikkea muuta kannabiksen käyttämiseen tarkoitettua materiaalia. Maamme kaksinaamaisuus aiheen tiimoilta on hauskaa seurattavaa. Koko ajan yhdestä suunnasta annetaan tietoa että se maailman karmein vitsaus joka automaagisesti vie heroiinin syövereihin, ja Bulgagovilaiset morfiinin horisontit nielevät käyttäjän ja toisesta suunnasta, pääosin maailmalta tulee tietoa että ei se pojat ny niin paha ole. Ja samaan aikaan maan suosituimpien bändien musiikkivideoissa vilkkuvat kannabista tarkoittavat symbolit, listaykköset laulavat pajautuksesta ja sen ihanuudesta. Elokuvat ovat täynnä pajautusta, samoin elämänkerrat, haastattelut ja talojen seinät tagien muodossa. Vanhemmat saattavat sanoa että ne ovat nykyajan hömpötystä ja nuoriso rappiolla. Mutta kun pistetään soimaan vaikka Hector, Juice tai Vesa-Matti Loiri niin ei jää epäselväksi mistä kulttuurin ykkösnimet lauloivat aikanaan. Tai sitten voi vaikka seurailla Kauko Röyhkän facebook päivityksiä joissa hasis saa myös oman paikkansa.

Kannabis näyttää jo tällä hetkellä olevan katulaillista. Jokin aika sitten julkaistun THL:n raportin mukaan 12% 15-16 vuotiaista pojista, ja 10% tytöistä on kokeillut kannabista, ja 2007 vuodesta takavarikoitujen kannabiskasvien määrä on kaksinkertaistunut. Vuonna 2007 niitä oli jo paljon. Koska tuo ikä (15-16) on se kun aletaan tehdä ensimmäiset kokeilut aikuisten ihanaan päihtymyksen maailmaan, yhteen lajimme vanhimmista sisäänrakennetuista toimintamalleista, on mielestäni parempi että kokeilut tehdään kannabiksella, ei Tapio-viinalla, jos siis nyt pitää kokeilemaan lähteä ja parasta olisi vielä kun olisi turvallinen ympäristö eikä kuumottava pimeä puiston nurkka kymmenen kaljan jälkeen. Keskustelumalleja pitäisi myös muuttaa. Tämänhetkinen suora tuomitseminen tuskin auttaa ketään ja itse asiassa ex-huumausainesyyttäjä haastattelussa vuodelta 2013 jo implisiittisesti kertoi muutosta olevan tulossa. Parempaa aiheen ja tiedonsaannin kannalta olisi puolueeton tieto, ei puolueellinen tieto valistajalta joka ei ole ottanut ikinä yhtäkään henkosta. Mutta tämäkin sektori on suuren muutoksen kourissa ja se selviää keskusteluistani nuorisotyötekijöiden ja päihdevalistajien kanssa. Olisi parempi että nuori saisi turvallisen paikan kokeilla kannabista, jos siis niin on intentioinut muutenkin toimivansa, jotta ensimmäinen kokemus olisi rehellinen ja turvallinen. Kotibileet kymmenen kaljan jälkeen aiheuttaa melkein joka kerta negatiivisen ensikokemuksen. Näin vältyttäisiin ei-halutuilta sivuvaikutuksilta.

Tällä hetkellä kieltolain vaikutus on sama kuin kieltolain vaikutus alkoholin kieltämisen aikoihin. Eli älytön määrä turhaa ”rikollisuutta”, ja järjestäytyneen rikollisuuden haistama raha. Salakuljetus, muulit, hirveä säätö, pakoilu, salailu, poliisien ja valtion verorahojen järjetön käyttö, turhat kuolemat ja loukkaatumiset huumebisneksessä. Ja kun kaiken tämän(kin) jälkeen porukka edelleen polttaa ja ilmeisesti nousevissa määrin, on kannabiksessa liikkuvien verorahapotentiaalien käyttämättä jättäminen typerää. Laillistamisella luotaisiin aitoa valinnan vapautta. Ja kun palaute Portugalin ja Kroatian huumeiden dekriminalisoinnista on ollut hyvää, ja Amerikassa muutamat osavaltiot, pääkaupunki mukaan luettuna, ovat jo laillistamisen tielle lähteneet, olisi meidän syytä järjestää edes kansanäänestys.

Laillistamiseen!

Olen tehnyt niin kuin miljoona muutakin ja laatinut suunnitelman laillistamisesta? Suunnitelmani mukailee Göteborgin järjestelmää. Eli kannabismyynti olisi valtion monopoli (kommunistihan se on, jumalauta), ja jokainen joka haluaisi, voisi hakea valtiolta niin sanottua kannabiksen myyntilupaa ja sen saatuaan voisi perustaa rekisteröidyn coffee shopin tai millä nimellä sitä nyt ikinä kutsuttaisiinkaan. Tämän jälkeen tietysti yrittäjyys ”coffee shop” alalla pomppaisi niin sanotusti pilviin ja työllisyys nousisi. Sen jälkeen toiset, jotka ovat aina pitäneet kasvattamisesta, voisivat hakea valtion lupaa kasvattamiseen perustaakeseen kasvattamon. Sen jälkeen valtio sitoutuisi ostamaan sadon pois tuottajalta rehelliseen hintaan kunhan se täyttää kriteerit jotka kannabistuotteelle on asetettu ja työllisyys nousisi. Kasvatettavien kasvien määrä rajoitettaisiin johonkin tiettyyn lukuun jotta estettäisiin yhden toimian alan valtaaminen ja kasvattaminen jakaantuisi maahan ja varsinkin maaseudulle jonka myötä tietysti maaseutu aktivoituisi joka lienee eräitä valtion hankkeita muutenkin, ainakin näin paperilla. Tämän jälkeen kannabis myytäisiin ja kuljetettaisiin valtion (tai yksityisen) toimesta ”coffee shoppeihin”. Sen jälkeen tietenkin tarvittaisiin suuri määrä firmoja jotka myyvät kasvatustarvikkeita ja näin yrittäjyys ja työllisyys jo kolmannen kerran tämän lyhyen jakeen aikana nousee. Kaiken tämän lisäksi, jossain näiden firmojen pitäisi toimia, joten tilojen vuokraus lisääntyisi huimasti. Kaikesta tästä kertyisi niin paljon verorahaa ja työllisyyttä että sillä ruokittaisiin monta kansalaista aikana jolloin yksityistäminen ja valtion omaisuuden myynti rahatalouden ahneisiin piireihin on jokapäiväistä. Työttömyys tippuisi ja rikollisuus vähenisi. Ja mikä tärkeintä, laatu olisi tasaista ja turhista "bensamuovihasiksista" päästäisiin eroon. Samalla mahdollistuisi erivahvuisen kannabiksen ostomahdollisuus joten kokeilua ei tarvitsisi aloittaa himomörssillä. Vielä kun markkinat suljettaisiin ylikansallisilta toimijoilta niin saataisiin pääoma pidettyä omassa maassa ja käytettyä yleisen hyvän vuoksi ja tietenkin utopiassani jota hahmottelen lupautuisi valtio käyttämään rahan yleishyödyllisesti. Kaikki tämä ei tietenkään koskisi ainoastaan hampusta saatavaa narkoottista kukintoa vaan kaikkea hampun mahdollisuuksia öljyistä, rouheista, hamppubetonista ja vaatteista lähtien ja sen kun ilmottaisi kasvatetun suomen (vielä) puhtassa luonnossa olisi vientikin mahdollista ja suomibrändi (joudun valitettavasti käyttämään moisia sanoja) saisi buustin. Ja nyt, eläköön saatana, olkaamme eurooppalaisia.